Muutaman viime päivän aikana fiilikset ja ajatukset ovat heitelleet suuresti. Välillä on hyvä fiilis ja muutaman hetken kuluttua voisin itkeä silmät päästä. Monena iltana olen ollut pelkkää vihaa ja ärtymystä, päätinkin purkaa ajatukset puhumalla hyvän ystäväni kanssa, josta ei ehkä ollut hirveämmin apua, mutta tulipahan kerrottua missä mennään jja purattua paha olo edes hetkeksi pois. Yöllä ajatukset yhä heittivät ympyrää ja pohdin, oliko oikein purkaa pää ja avautua. Oli. Ne muutamat ihanat sanat antoivat itselleni aihetta hymyyn. Välillä tuntuu et kaikki katoaa savuna ilmaan ja toisinaan tuntuu että kaikki asiat kaatuu niskaan. Täl hetkellä tuntuu et mikään ei onnistu...
Joskus mä kerron itselleni tarinoita.
Kerron toiveista ja unelmista, jotka joskus toteutuu.
Kerron rakkaudesta ja onnesta, jonka joskus vielä saavutan uudelleen.
Kirjoitan ylös salaisiin vihkoihin ja kansioihin, miltä tuntuu, kun se kaikki tapahtuu.
Kun heräät aamulla ja kaikki onkin paljon parempaa.
Kaikki pahuus, pelko ja suru on poissa, tilalla vain iloa ja naurua. Ehkä jopa rakkautta.
Punaisella tussilla salaiseen kansioon on kertynyt jo monta kymmentä sivua.
Yksikään näistä sivuista ei ole vielä kokonaisuudessaan käynyt toteen.
Ehkä vielä jonakin päivänä, ehkä jo huomenna tai ylihuomenna.
Voin vain kuvitella sen tunteen.
Lämmön tunne päästä varpaisiin, helpotuksen henkäys keuhkoissa ja kaikkialla rauha.
Kädet hikoavat, sydän hakkaa ja perhosia lentelee vatsassa.
Poskia kuumottaa ja varpaita kylmää.
Esitän kovaa, mutta todellisuudessa olen täysi nössö.
tää biisi kertoo mun tunteist täl hetkel......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti